Kohtalona karsinnoista tippuminen marginaalisin eroin

RSB-Team-Sastamolo Kings 5-4 rl. (0-0, 2-1, 2-3, 0-0, 1-0)   [ottelukuvat]

GAME THREE! Ottelusarja käytiin siis pisimmän kaavan kautta, kun karavaani kulki sunnuntai-illaksi vielä kerran Rovaniemen Keltakankaalle. Piinaavan jännittävän lauantain ja Sastamolon äärimmäisen tiukan tappion myötä harva enää uskoi kemiläisten mahdollisuuksiin nousta ottelusarjassa voittoon. Sastamolo kuitenkin tuli, ja näytti ettei peli ole vielä pelattu ja jokainen härpäpaita heitti kyllä kaiken mitä annettavissa oli Keltakankaan laatikkoon.

RSB jatkoi lauantaisella pelisysteemillään. Ylhäältä saakka tultiin nsbmäisellä miesmerkillä päälle ja Sastamolo yritti spurtata alta pois vauhtilähdöillä laidasta. Pallonhallintaprosentit edelleen karkealla arviolla 70-30 kotijoukkueelle, mutta näiden prosenttien mukaan ei maaleja jaeltu. Avauserä mentiin kutkuttavissa 0-0 lukemissa, mutta toisessa erässä RSB rysäyttyi kaksi reppua peräjälkeen ja joku saattoi kuulla rytinää samaan aikaan valkopaitojen selkämyksessä. Tähän ei kuitenkin härkäpaitojen selkäranka katkennut, vaan mahtavasti ottelussa taistelullaan esimerkkiä näyttänyt Perttu Saarela pommitti ylivoimalla viivasta tilanteeksi 1-2. Näissä numeroissa mentiin päätöserään.

Päätöserässä RSB meni vielä kahteen otteeseen kahden maalin johtoon, mutta Kingsit eivät luovuttaneet. Mitä pidemmälle ottelu kävi, vieraiden vaihtoaitiossa painotettiin sitä, että kaikenlaiset toimitukset kaverin maalille tulevat olemaan vaarallisia. Oli selvää, kumman joukkueen niskassa paineet ottelun voittamisen suhteen olivat. Kolmannessa erässä RSB:n laskiessa aavistuksen karvaustaan johtoaseman myötä, Kingsit pääsi toimittamaan palloa enemmän maalille ja sitten alkoi upotakin. Perttu Saarela teki kavennuksen liki puolesta kentästä lähteneellä kantillaan. Teemu Kvistin "putoava lehti" pomppi parketin kautta yläkulmaan ja tasoihin joukkueen toi Samuli Metsävainio, joka ujutti pallon liki nollakulmasta ohi ilmeisen kovassa painetilassa olleen maalivahti Arttu Latvajärjen. Vieraiden leirissä alkoi hurmostila olemaan viimeiseen tappiin saakka viritetty ja enää puuttui kirsikka kakun päältä.

Sastamolo sai jatkoajalla vielä yhden päivän lukuisista (6) ylivoimatilanteistaan, mutta vieläkin tehot jäivät piippuun. Sastamolo ei pystynyt hyödyntämään erotuomariparin Vesikko-Pellikka äärimmäisen tarkkaa vihellyslinjaa, jossa varsinkin RSB-Teamia rankaistiin tilanteissa kovalla kädellä. Linja kuitenkin oli molemmissa otteluissa sama, eikä juuri heilahdellut.

Rangaistuslaukauksissa Sastamolo jätettiin toistamiseen nuolemaan näppejään. Jos ratkesi toinen ottelun Sastamolon yv-tehottomuuten ja lopulta rankkareihin, niin samoilla elementeillä peli oltaisi voitu kääntää sunnuntainakin. Näin pienten marginaalien, ns. yhden maalin peleissä on helppo jossitella esim. kotiottelun toisessa erässä loukkaantuneen Tero Tikkalan poissaololla. Tikkalan kauden osumaprosentti kauden rangaistuslauksissa oli 100 (3/3) ja kun mies voitti runkosarjassa pistepörssin lisäksi yv-pistepörssin, niin on eittämättä selvää että miestä olisi tarvittu ratkaisupaikoissa toisessa ja kolmannessa ottelussa. Mutta näillä mentiin, ja niin kuin sanottu joukkue teki kyllä kaikkensa jatkopaikan eteen, ja RSB-Team oli hiuskarvan verran sarjassa parempi.

Pelin jälkihetkillä ei suuremmille kausianalyyseille ole tilaa. Mutta se on selvää, että nousujohteinen kausi ja kolme isoa ottelua runkosarjan päätteeksi kasvattivat joukkuetta. Nälkä kasvoi näiden otteluiden myötä sen verta suureksi, että karsinnoista tippuminen on entistä suurempi pettymys. Herkua oli tarjolla. Maalin päässä, ja vieläpä kahdessa eri ottelussa. Joukkueesta nousi kauden aikana taas kourallinen kypsiä Kakkosdivaria miehiä jalkeille, ja tulevaisuus on sikäli turvattu. Kiitokset RSB:lle huikeasti ottelusarjasta ja tsemppiä jatkoon!

Ottelutilastot: